Digitaalisen viihteen jakamista ja esittämistä määrittelee Suomessa laki. Monia seikkoja tulee ottaa huomioon esimerkiksi omien videoiden, elokuvien, dokumenttien tai pelien tekemisessä ja jakamisessa kaupallisessa mielessä, tai esimerkiksi radiokanavan pyörittämisessä. Tässä kooste yleisimmistä säännöistä jotka koskevat televisio- ja radiotoimintaa sekä elokuvia, pelejä ja TV -ohjelmia. Tarkemmin asiasta löytyy tietoa esim. FINLEX -verkkopalvelusta.

Televisio- ja radiolainsäädäntö

Televisio-ja radiototoiminta on Suomessa luvanvaraista toimintaa, ja sitä määrittelee laki televisio- ja radiotoiminnasta. Lupa toimintaan haetaan valtioneuvostolta, ja lisäksi toiminnasta on tehtävä ilmoitus Telehallintokeskukseen. Lupa haetaan aina kun kyseessä on Suomeen sijoittunut televisio- tai radiotoiminta jossa toimitaan yleisillä radioaalloilla. Poikkeuksena tähän on seuraavat seikat, joissa ei lupaa tarvitse hakea:

-enintään 250 liittymää on televisio -tai radiolähetyksen piirissä

-ohjelmaa lähetetään vain pienellä alueella kuten sairaalan, hotellin, oppilaitoksen tai tavaratalon läheisyydessä

-toiminta on vähäiseksi katsottavaa.

Lupa tulee hakea myös jos käytetään suomalaisen yrityksen satellittikapasiteettia tai Suomessa sijaitsevan satelliittisignaalin lähetysasemaa.

Toimiluvan myöntäjä voi määrätä mm. seuraavista seikoista koskien luvan saanutta toimintaa:

-vuorokautisesta lähetysajasta

-alueellisesta näkyvyydestä tai kuuluvuudesta

-lähetystekniikasta

-digitaalisten lähetysten kanavanipusta ja siirtokapasiteetista.

Yleisradio Oy:n ei tarvitse hakea erikseen toimilupaa, vaan se saa toimia vapaasti sille varatuilla taajuuksilla. Nämä taajuudet on vahvistanut Suomen Valtioneuvosto. Laki televisio- ja radiotoiminnasta ei myöskään koske Ahvenanmaalla tapahtuvaa televisio- tai radiotoimintaa.

Markkinointi televisio- ja radio-ohjelmissa

Markkinointi televisio- ja radio-ohjelmissa jaetaan mainoksiin, tuotesijoitteluun ja sponsorointiin sekä teleostoslähetyksiin. Näiden käyttöä valvoo Viestintävirasto.

Mainokset ovat maksettuja viestejä esimerkiksi jostain ostettavasta tuotteesta. Mainosten tulee erottua televisiossa ja radiossa esitetyistä ohjelmista, ja ne tulee erotella ohjelmista kuvanjakamisella, kuva- tai äänitunnuksella. Piilomainonta ei ole sallittua.

Tuotesijoittelu on Suomessa usein kiellettyä, mutta se sallitaan kuitenkin elokuvateoksiin, sarjoihin, urheiluohjelmiin sekä kevyisiin viihdeohjelmiin esimerkiksi modernia viihdettä sisältäen. Tuotesijoittelusta tulee olla selvä maininta ohjelman yhteydessä.

Sponsorointi on taloudellista tukemista, jolla sponsori saa vastineeksi tunnettuutta tai näkyvyyttä. Sponsorin nimen tulee näkyä selvästi ohjelman alussa tai lopussa.

Elokuvat, pelit ja TV -ohjelmat

Kuvaohjelmalaki

Elokuvat, pelit ja TV -ohjelmat luokitellaan Suomessa kuvaohjelmalain alaisuuteen kuuluviksi. Laissa määritellään että lain alaisuuteen kuuluvista tuotteista tulee tehdä ilmoitus mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle aina jos se on tarjolla säännöllisesti kaupallisessa tarkoituksessa. Jos elokuvat, pelit ja TV -ohjelmien sisältö on pelkästään opetus- tai sivistämistarkoituksessa tuotettua, ei niistä tarvitse tehdä ilmoitusta.

Ilmoituksen sisältö on seuraava:

-tuotteen tarjoajan nimi, yritystiedot, yhteystiedot ja kotipaikka

-kuvaus tuotteen tarjoamistavasta

-yhteystiedot paikkaan jossa tuote on tarjolla.

Pelejä koskee osin poikkeussäännöt ilmoittamisvelvollisuuden osalta, ja tässä tiivistettynä tilanteet joissa ei peleistä tarvitse tehdä ilmoitusta:

-tuote on tarjolla verkkojulkaisussa joka on sananvapauslain tarkoittama julkaisu, ja se on sitä varten valmistettu tai hankittu

-tuote on valmistettu harrastusmielessä, ja on tarjolla palvelussa, joka tarjoaa yksityisten henkilöiden valmistamia ohjelmia

-tuote on valmistettu koulutus- ja sivistystoiminnan tarkoitukseen, ja on sellaisessa palvelussa tarjolla

-tuote tarjotaan palvelussa, jonka tarjoaja vastaa ettei ilmoitusta tarvitse palvelussaan antaa.

Media- ja kuvaohjelmakeskus

Media- ja kuvaohjelmakeskus on yksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) tulosyksiköistä. KAVI puolestaan on virasto jonka toiminnasta päättää Suomen opetus- ja kulttuurivirasto. Viraston tarkoituksena on arkistoinnin lisäksi kuvaohjelmien tarjonnan valvonta sekä mediakasvatuksen edistäminen.

Kuvaohjelmatuotteet, eli elokuvat, pelit ja TV -ohjelmat luokittelee Media- ja kuvaohjelmakeskuksessa kuvaohjelmaluokittelija. Kuvaohjelmaluokittelija on tehtävään koulutuksen saanut henkilö, ja hän suorittaa luokituksen itsenäisesti omalla harkinnallaan, ja hän on tehtävässään riippumaton mutta vastuussa työnsä tuloksesta. Kuvaohjelmatuotteet voidaan luokitella Euroopan Unionin alueella myös muualla kuin Suomessa, ja noudattaa siinä luokittelussa annettua ikärajasuositusta sekä sisältöä kuvaavaa symbolia. Tuotetta ei siis tarvitse luokitella tässä tapauksessa Suomessa uudelleen.

PEGI

Pan European Game Information eli PEGI on yleisin kuvaluokittelujärjestelmä peleille ja ohjelmistoille. Tämä maksullinen järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2003 lähtien noin 30 Euroopan maassa.

PEGIssä luokittelusta vastaa hollantilainen NICAM , ja luokittelussa huomioidaan kunkin jäsenmaan lainsäädäntö sekä erilaiset kulttuurien vaatimukset. Jos Suomessa tarjolla oleva peli on kuvaohjelmalain ilmoitusvelvollisuuden alainen mutta PEGI luokiteltu, tulee siitä tehdä ilmoitus Media- ja kuvaohjelmakeskukselle mutta luokittelussa voidaan käyttää jo olevaa PEGI -luokitusta. Käytännössä kaikissa Suomessa myytävissä peleissä on PEGI -luokitus.